Eilisiltana oli täysistunnossa tilaa hengittää.

Vasemmalla puolella salia oli enemmän porukkaa kuin oikealla, kun käsittelimme vastuualuettani: ympäristöä, rakentamista ja energiapolitiikkaa ensi vuoden talousarvion lähetekeskustelussa.

Itämeren ystävälle budjetti näyttää hyvältä. Meren ja vesiensuojelu turvataan, Saaristomeri-työhön käytetään ensi vuonna yli 15 miljoonaa. Vaikka säästää täytyy, pitää Orpon hallitus lupauksensa ja luonnonsuojelun painopiste Saaristomeren tervehdyttämiselle säilyy.

Vihreän siirtymän investointiputki näyttää myös erittäin hyvältä vaikka hidastunut onkin. Teknisillä hiilinieluilla on kiire, sillä metsät eivät enää kompensoi päästöjämme monestakin syystä. Yksittäisiä vihreän siirtymän hankkeita on jo lähes 700, investointipäätös on tehty jo 26,5 miljardin edestä.

Näin hyvä ilmastouutinen jää elokapinoiden alle.

Tein illan aikana myös kriittisen kysymyksen ministeri Mykkäselle. Tutkin valtiontarkastusviraston raporttia tähän asti tehtyjen meren rehevöitymisen vähentämiseen tarkoitettujen tukien tuloksellisuudesta.

Tarkastus roimii niin maa- ja metsätalousministeriötä kuin ympäristöministeriötäkin. Raportin mukaan ministeriöt eivät ole ohjauksessaan onnistuneet vuosikausiin. Eikä ravinnekuormitus ole myöskään vuosikymmenten työstä huolimatta myöskään merkittävästi vähentynyt viimeisten 30 vuoden aikana.

Vesien- ja merenhoidon sekä siihen liittyvien rahoitusohjelmien suunnittelussa ei ole asetettu selkeitä tavoitteita maatalouden ravinnekuormituksen vähentämiselle. Siksi ei tavoitteiden saavuttamistakaan ole mahdollista todeta täsmällisesti.

Tarkastuksen perusteella vesien- ja merenhoidon toimenpiteiden valinnassa, suunnittelussa ja seurannassa valtiontaloudellisella kustannusvaikuttavuudella ei ole ollut kokonaisuutena selkeää roolia. Koska samoilla toimenpiteillä pyritään edistämään monia tavoitteita, päätöksenteon läpinäkyvyys edellyttäisi toimenpidevaihtoehtojen järjestelmällistä arviointia ja valintojen avointa perustelemista eri tavoitteiden kannalta, mukaan lukien vesiensuojelullinen kustannusvaikuttavuus.

Raportissa esitetään, että vähentämistavoitteet tulee määritellä selkeämmin ja ja kohdentaa rahoitus kustannusvaikuttavampiin kohteisiin. Tämä onnistuu huomattavasti tarkemmalla seurannalla ja mittaamisella.

Vähäiset veronmaksajien eurot pitää käyttää fiksummin.

Paljon fiksummin.